Päivä 68 | Helsinki - Vantaa

4.1.2011
Aatonaatona tuli sitten soitto… jouluaaton aattona. Heikki Eilo soitti satamasta, että pyörät ovat noudettavissa! Tulivat sitten noin 2 viikkoa etuajassa, mutta parempi niin päin kuin 2 viikkoa myöhässä. James Cargon rahtipalveluihin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kaikki sujui alusta loppuun nopeasti, sujuvati ja ammattitaitoisesti… päinnvastoin kuin Wiktor Ekillä, missä mikään ei sujunut nopeasti, sujuvasti eikä ammattitaitoisesti. Saan vieläkin näppylöitä pelkästä Wiktor Ekin nimen näkemisestä. Kahden vuoden takainen taistelu Wiktor Ekin kanssa ei ole unohtunut. Onneksi wiktor Ek ei ole ainoa huolitsija tällä planeetalla.

Ylhäällä; Severi ja Sami siirtämässä Jukan pyörää suomitiloihin. 
Keskellä; Vuokraducato, joka söi kolme pyörää kerralla.
Alhaalla; Pyörät Suomessa. Kuljetusvahinkoja ei näkynyt... eli kaikki siinä kunnossa kuin luovutettaessa Kapkaupungissa. Oma pyörä lähti ensimmäisellä käyntiin. Muiden en kokeillut, mutta eivätköhän nekin.


Viimeisen valtakirjan sain eilen ja tänään hakemaan pyöriä SePeTo Gastronautsien Severi Keinälän kanssa. Satamassa toteamme nopeasti, että Ducato Long on meille short. Kuvittelin, että sinne mahtuu 4 pyörää kerralla, mutta ei siihen mahdu kolmea emempää… eli tietää vähän ekstra-ajoa. Viideltä iltapäivällä kaikki pyörät kuitenkin ystäväni Sami Ketolan varastossa… yes, saman Samin joka melkein oli mukana Trans-Africa matkalla, mutta joka joutui perumaan viime metreillä. Samin varastosta pyörämme matkaavat MP11-näyttelyyn messukeskukseen… ja sieltä itse kunkin kotisäilytykseen kevättä odottamaan. 


Trans-Africa matka voidaan katsoa päättyneeksi viimeistään nyt. Eli tämä blogi vaikenee. Nähdään MP11 -messuilla helmikuussa!

Päivä 66-67 | Cape Town - Jäniksenlinna | E-Afrikka - Suomi

22.11.2010 | Home Sweet Home

Valkoinen kotipiha on kohdalla maananantai-iltana auringon laskettua. Olisi ollut 4,5h aikaisemmin jos Finnairin lento Madridista Helsinkiin ei olisi seissyt 4,5h lentokentällä kaikki matkustajat sisällä. Mutta sai siinä hyvää kärvistelykokemusta. Koneessa oli jokin tietokone ongelma. 

Matkoilla on aina mukava olla, mutta aina on yhtä mukava palata kotiin. Niin nytkin. Suomi-rituuaaliin kuulu aina sauna, olvi ja kabanossi. Mutta yes, oli hieno matka ja oli hyvä porukka. Kaikki erilaisia mutta samalaisia. Kaikki vahvoja luonteita, joita yhdistää rakkaus moottoripyöräilyyn… ja kaikki positiivisessa mielessä riittävän hulluja lähteäkseen Afrikkaa halkomaan. Tuijan ja Samin puolesta jäi tietty harmittamaan, kun heillä matkat peruuntuivat viime metreillä. Mutta ensi kerralla sitten… :]

Ja kiitos Ari, Jari, Jukka, Markus, Pasi, Pekka ja Teijo vielä omasta ja edustamani yhtiön puolesta monivärisestä upeasta matkasta. Samalla porukalla lähtisin milloin vain ajamaan Afrikan toista laitaa! Eikun erinomaista loppuvuotta, joulua ja uutta vuotta ryhmälle sekä kaikille tämän blogin lukijoille. Haikealtahan se tuntuu, mutta tämä alkaa niin sanotusti olemaan tässä tämän seikkailun osalta. Tavataan MP11 -näyttelyssä!

Ylhäältä Ari, Jari, Pekka, Pasi, Teijo, Jukka, Markus & Peter :)

Päivä 65 | Cape Town / Hyvän Toivon niemi | Etelä-Afrikka

20.11.2010

164 Nissan Tida kilometriä | +18 - +22 | Puolipivistä, pilvistä ja sataa.

Markus ja Jukka menevät omille retkille. Ari jää hotellille meditoimaan? … ja me loput vuokraamme Nissan Tiidan (jotakin samaa kuin VW Golf Plus) ja suuntaamme hyvän toivon niemelle. Ja pahuksen upeat tiet ja maisemat tuolla niemellä ovat. Vähän sataa, sataa ropisee ja toteamme, että autoilussakin puolessa. Itse en ehkä kuitenkaan lähtisi Nissan Tiidalla Afrikkaa halkomaan… ja veikkaan että ei kukaan muukaan… ;)

Simon's Townissa ryhmämme maalatut strutsin munat lisääntyvät kolmella. Yksi niistä minulla, joka olen matkamuistojen ostokiellossa… mutta ehkä Ritva ymmärtää kun siihen maalattu hienosti maapallo!? Hyvän Toivon niemen päässä ostamme ainoastaan tarrat ja näemme strutsin.

Takaisin cape Townissa kuuden kulmissa. Pojat suuntaavat Cape Townin yöhön. Minä olen lälly ja jään hotellille blogittamaan ja purkamaan meiliruuhkaa.

Hyvän Toivon niemeä pilvien alla.

Matkamuisto-ostoksilla… taidamme olla vähän kuin naiset. Heti kun jotakin ostettavaa niin ostetaan… ;) ... Hondamiehellä pysynyt kuitenkin pää kylmänä!

Hyvän Toivon niemen päässä poseeraamassa.

Mikä muu saa Pasin onnelliseksi kuin moottoripyörällä ajo? Oikein, kahvi ja juustokakku!

Tien varressa hengaillut strutsi, joka oli selvästi tottunut valokuvamallina olemiseen.

Päivä 64 | Cape Town | Etelä-Afrikka

Pyörien pakkaus päivä. Aika pakata matkarakkaamme lähtökuntoon. Aamulla tosin ensin Jarin kanssa kierros Waterfontiin, joka Cape Townin turismin getto. Waterfront voisi yhtä hyvin olla Kaliforniassa ja näyttääkin Kalifornialta paljon enemmän kuin Afrikalta. Hieno on mutta hajuton ja mauton ostoskeskushotellikeskittymä… ja jos Waterfont olisi ensikontakti Afrikkaan sitä saattaisi helposti tuntea itsensä petetyksi… ;)

Kaikki pyörien luona kello puoli kaksi… paitsi Pekka joka lähtenyt matkamuisto-ostoksille. Tulee kuitenkin puoli tuntia myöhässä vanhan 26 tuumaisen Saloran kokoinen laatikko pakkarilla. Mitä laatikossa on jää arvoitukseksi… 'jotakin painavaa' Pekan mukaan.

James Cargon pyörien luovutuspiste löytyy pienen harhailun jälkeen. Sain osoitteeksi Milner Road 28, joka puoliräjähtänyt talo keskellä mustien asuinaluetta sataman lähistöllä. Oikea osoite Milner Street 28 löytyy muutaman puhelun ja avuliaan paikallisen opastuksella, jonka perässä ajamme lopulta pihaan saakka.

Itse luovutus nopeaa ja tehokasta. James Cargo ainakin tähänastisten kokemusten perusteella Wiktor Ekin vastakohta, josta pelkkiä karvaita muistoja parin vuoden takaa. Luovutostapahtuma on ohi puolessa tunnissa ja taksiin.  Kypärät hotelliin ja Waterfrontin ostoskeskukseen strutsinmunaostoksille… ja kaikenlaista muuta tuliaista tuntuu tarttuvan matkaan. 

Hyvätkin matkat päättyvät, ja illalla psyyke alkaa reagoimaan, että tämä seikkailu alkaa olla väistämättömästi ohi. Jos aikaa ja mahdollisuuksia olisi taitaisin saada ainakin muutaman kaveriksi ajamaan Afrikan itäpuolta takaisin ylös. Mutta se itäpuoli jää toistaiseksi seuraavaan kertaan.

Viimeinen ajopätkä tällä matkalla. Eli menossa luovuttamaan pyöriä James Cargon hoiviin. Pöytävuori taustalla.

Matkarakkaamme varastossa odottamassa ensi viikon laivausta. Suomeen pyörämme ovat odotettavissa Tammikuun alkupuoliskolla. Saa näkee. Ja mikäli yllättäviä viiveitä ei tule, ne ovat esillä MP11 -messuilla messukeskuksessa. Pekan pyörä pitää tosin varmaan viedä BMW'n uusien pyörien osastolle kun tuo meni pesemään sen tänään… ;)

Junassa… eikun taxissa on hauska matkustaa. Paluumatkalla keskustaan pyörien luovutuksen jälkeen.

Waterfontin kellotorni, joka yksi Cape Townin virallisista nähtävyyksistä.

Pöytävuori Waterfrontin näkökulmasta.

Päivä 63 | Cape Agulhas - Cape Town | Etelä-Afrikka

18.11.2010 | CA - CT

268km | +21 - +26 | Sol

Viimeinen ajopäivä vaan ei vaatimatomin ainakaan teiden ja maisemien puolesta. Rantatie Cape Agulhaksesta Cape Towniin kerrassaan hulppea. Stanfordin ja Sommersetin välinen osuus koko matkan upein! Ja kaikki koneet kulkivat Cape Towniin saakka. Minulta tosin jäi lenkkiavainsarja Cape Agulhaksen hotellin pihaan. Voitaneen väljästi tulkiten laittaa kämppiksen Pekan piikkiin kun ei huoneen tarkastuksen lisäksi tarkastanut kämppikesen pyörän ympäristöä… :)

Pääsyy unohdukseen kuitenkin vasen sivulaukkuni joka päätti pudota hotellin pihaan samalla hetkellä kuin pukkasin pyöräni keskijalalta ketjujen viimeisen kiristyksen jälkeen. Laukun yksi kannake oli murtunut. Mutta laukulta oiva valinta pudota hotellin pihalla eikä pyörän liikkuessa.

Toinen tauko on tänään uimatauko. Jukka ehdottaa uimista ja saa kannatusta. Atlanti mukavan raikas ja erittäin raikas. Uimarannalta valaiden bongaukseen. Reitti alueemme myös valasaluetta… ja pingviinialuetta. Valasbongauksessa ei onni matkassa mutta pingviinibongauksessa on matkassa. African pingviinejä on satoja paikalla odottamassa meitä.

Matkaa ei tänään reilua kahtasapuoltasataa enemmän mutta onistumme kuluttamaan siihen helposti 8 tuntia. Cape Townissa kuitenkin hyvässä ajassa ja hotellimmekin löytyy ongelmitta. Tänään viralliselle päätöspäivälliselle Cafe Afrikaan, joka raamatun mukaan instituutio Cape Townissa. Ja yes, paikka sopii Afrikan matkan päätökseen enemmän kuin hyvin. Mitään ei tarvitse tilata vaan ruoka putoilee eteen monilukuisina pikkuannoksina eri maista. Tarjoilemisen lisäksi henkilökunta tanssii ja soi.

Beach Boys… Teijo ja Markus menee. Pasi ja Ari tulevat. Ari kävi uimassa ajovaatteet päällä!

Jukka ja Pasi ovat juuri bonganneet valaan :)

African pingviini kolona Kleinmondissa.

Pasi poseeraamassa koko matkan upeimmalla tienpätkällä Sommersetin lähistöllä.

Cafe African henkilökuntaa kohdassa soi.

Päivä 62 | Sellenboch - Cape Agulhas | Etelä-Afrikka

17.11.2010 | Sellenboch - Cape Agulhas

201km | +18 - +24,5 | Aurinkoa ja puoliaurinkoa

Ketjujen kiristys ja matkaan. Markuksen jousi sekin yhä hengissä… enää reilu 400km sen tarvii kestää. Saman kuin ketjujeni. Matkaan kuitenkin vasta puoliltapäivin ja Sellenbochissa tuntuu hetken, että tänään ei niin niskoja irroittava tuuli. Se kuitenkin harhaa ja kohta puskemme niskat vinossa kunnon vastatuuleen… ;]

Suuntana Cape Agulhas, joka Afrikan eteläisin piste… muutama kilometri ennen eteläpistettä löytyy kuplajuomakauppa. Kuplajuomat varaudumme kuitenkin juomaan vasta aamulla. Takapoikien saapumisajasta kun ei tietoa. Viimeisen Jukalta tulleen vietin mukaan ajavat oikopolkuja. Oikopolkuajoitus kuitenkin täydellinen. Ennätämme ola eteläkärjessä kaksi minuuttia kun takapojat kaartavat paikalle. Homma alkaa olla hoidettu. Omaan mittariin kertynyt Jäniksenlinnasta 22788 kilometriä, eikä muiden mittarit siitä paljoa poikkea. Kuplajuomat, tarrojen ostoon ja epäviralliselle päättäripäivälliselle. virallinen vasta huomenna kun Cape Town kohdalla.

Ääripäät muistuttavat toisiaan. Cape Agulhaksessa on kylmää ja tuulista kuten Nordkapissa… ei kuitenkaan niin kylmää kuin Nordkapissa. Itse Cape Agulhaksen kylä voisi sekin olla Norjassa. Mukava fiilis. Kaikki matkan toisessa päässä niin miehet kuin koneet ehjinä. Huomenna ollaan jo vähän niinkuin paluumatkalla, kun suunta vähän pohjoiseen… :]

Atlanti putkahti tänään näkyviin Sommersetin kohdalla.

Edessä Cape Agulhaksen majakka ja viimeinen kilometri.

Perillä Afrikan eteläisimmässä pisteessä ja kohdassa missä Intian valtameri ja Atlantti kohtaavat. Pekka ei malttanut odottaa ihan kuvan oton aikaa kuplajuomaansa… :)

Pekan loppukaato eteläpisteeseen. Ja pekan sisäänajettu gsa1200 on nyt myytävänä uudehkolla Öhlins iskarilla.

Jari vetäisi eteläpisteessä juhlasikarin.

Päivä 61 | Springbok - Sellenboch | Etelä-Afrikka

577km | +27 - +37 | Sol & Wind

Ketjuja ei tee mieli aamulla katsoa, mutta pakko se on. Ja hyvä on, sillä löysimmästä kohdasta ne voi melkein nostaa pois takarattaalla. Kardaani olisi kova sana? … ;) … ketjujen kiristys ja tankille jossa Namibian rahojamme vain pyöritellään ja palautetaan. Namibian dollarin ja Etelä-Afirikan rahan randin kurssi on. Randi toimi Namibiassa ongelmitta ja niin meille sanottiin Namibian dollarin toimivan Etelä-Afrikassa. Todellisuus on kuitenkin toinen ja jopa kaikki Etelä-Afrikan pankit eivät huoli Namibian rahaa.

Tien päällä olemme Pasin kanssa yhdeltätöista kaikkien kevätjuhlaliikkeiden. Muutama mutka on tänään tarjolla… itseasiassa aika montakin moninaisissa ja upeissa viljelymaisemissa, joita viinivilljelmät hallitsevat. Tuuli yllättää meidät myös. Se puhaltaa suoraan päin ja kovaa. Paikalliset sanovat, että se alkaa näihin aikoihin ja päättyy helmikuussa. Emme jää odottamaan helmikuuta vaan puskemme eteenpäin. Bemarin gs800 touringplexin suunnittelijoille lähetän pahimmissa puuskissa pari hapanta ajatusta kun pää yrittää irrota paikaltaan. Lipan irroittaminen kypärästä auttaa vähän.

Iltapäivän alussa tulee etupojilta viestiä, että ovat Sellenbochin viinissä. Takapojista ei kuulu ennen iltaa, koska urakoitu on. Teijo, Jukka ja Pekka ovat ajaneet reilu 800km päivän ja 300km päässä. Minä ja Pasi löydämme etupojat lompsimasta kohti hotellia jalkapatikassa Sellenbochin hotellikadultamme. Kohtaamme kaikki huomenna Cape Agulhaksessa, joka Afrikan eteläisin piste. Cape Agulhaksesta ei vielä tiedä mutta Sellenboch on yes vaikka on enemmän eurooppaa kuin afrikkaa… mutta koko Etelä-Afrikka on kaikkea muuta kuin se mielikuva joka kansakoulun penkillä tuli Afriksta… ;) … 

Tarraa kertyy vaan vielä hyvin mahtuu lisää ainakin toisen moisen matkan verran.

Viiniä ja vuoria… eli ei niin inspiroivat suorat loppuivat tänään.

Heiniä ja vuoria. Monessa kohtaa maiseman veikkaisi keskieurooppaan ennemmin kuin afrikkaan.

Etupojat patikkaretkellä idyllisen Sellonbochin maisemissa.